Kirjoittelin viimeksi omista selviytymiskeinoista. Alla on lainaus, jonka luettuani tajusin, mikä itselleni on tärkein. Se on lukeminen.
"Ei ole ketään, jonka elämässä ei olisi lainkaan kärsimystä ja surua. Eikö olisi mieluummin opittava elämään niiden kanssa kuin pyrkiä karttamaan niitä. (Tolle, Eckhart: Läsnäolon voima)". Läsnäolon voima on mullistamassa ajatusmaailmani.
Lapsillamme oli vaikka minkämoista askartelua isäinpäivän kunniaksi. Liikuttavinta oli, että askarteluissa oli ajatusta.
Tällä hetkellä suru ei ole kokonaisvaltaista. Tuntuu, että olen saanut elämäniloni takaisin. Tällä viikolla tuli oikeastikin hyviä uutisia. Sellainen epäselvyys mieheni syöpään vielä liittyi, että onko se embryonaalinen rabdomyosarkooma vai alveolaarinen rabdomyosarkooma. Tällä viikolla selvisi, että se on noista parempi vaihtoehto, embryonaalinen rabdomyosarkooma. Tuolla on kuulema parempi hoitovaste. Lääkärin lausunnossa luki, että se kuuluu riskiryhmään B ja alveolaarinen riskiryhmään G. Yhtään emme tiedä mikä tuollainen riskiryhmäasteikko on, mutta vaikuttaisi maallikosta, että embryonaalinen rabdomyosarkooma on paljonkin parempi vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti