Olen ollut omalta surultani kykenemätön tukemaan miestäni. Viime aikoina olemme riidelleet paljon. Ajatellaan eri tavoin muutamista käytännön asioista, jotka eivät liity suoranaisesti sairauteen. Tuntuu turhalta tapella niistä, mutta ei tässä pysty toimimaan järjellä eikä tunteella. En oikein tunnista käytöksestä ja puheesta meistä kumpaakaan. Tätä on varmasti vaikea ymmärtää, jollei itse ole ollut vastaavassa tilanteessa eikä välttämättä vaikka olisikin ollut. Luulen, että moni läheinen ei sorru näin alhaiseen käytökseen kuin minä. Hetkellisesti minäkin onnistun asettamaan omat tarpeeni sivuun. Mutta sitten taas tulee se päivä, kun suututtaa, varsinkin puoliso.
Mutta tästäkin huolimatta koitan pitää mielessäni Laura Saven arvokkaat ajatukset siitä, miten syöpäpotilaaseen tulisi suhtautua.
"Olen pohdiskellut sitä, miten
syöpäpotilaaseen pitäisi suhtautua ja mitä hänelle voisi sanoa. Tiedän,
että asia ei ole helppo, ei läheisille eikä potilaalle, koska mielialat
ja mielipiteet ja varsinkin tässä asiassa vaihtelevat päivittäin, ja
toisena hetkenä haluaisin kuulla jotain täysin päinvastaista kuin
toisena. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin olla läsnä ja puhua jotain."
"Parasta
apua ovat olleet jatkuvasti ihmiset, jotka ovat uskaltaneet niin
sanotusti häiritä. Soitella puhelimella, kysellä vointia, viedä
ajelulle, tuputtaa neuvojaan, pakottaa suihkuun ja puhua jotain, mikä on
luultavasti tuntunut sillä hetkellä maailman typerimmältä ja
sopimattomimmalta puheenaiheelta. Nämä ihmiset ovat puhdasta kultaa!"
"Jos
nyt kaiken kokemani jälkeen mietin, mitä itse sanoisin juuri
sairastuneelle ystävälleni, se voisi mennä vaikka näin: Mitä sinulle nyt
kuuluu? En tiedä, mitä voisin sanoa. Tuntuu tosi epäreilulta. Kyllä
tulee vielä parempia hetkiä. Laita vaatteet päälle, mennään parvekkeelle
hetkeksi." (Laura Save: Paljain jaloin)
Mielestäni nuo ohjeet pätevät myös muihin vaikeassa tilanteessa oleviin. En voi millään tavoin rinnastaa itseäni syöpäpotilaaseen. Mutta olen havainnut, että juuri tuo häiritseminen on parasta, mitä vaikeassa elämäntilanteessa olevalle voi tehdä. Eräänä huonona aamuna työkaverini tuli varta vasten paikalleni pyytämään minua kahville. Yritin ensin kieltäytyä, mutta hän sanoi siihen, että lähtisit nyt. Se tuntui ihan käsittämättömän hyvälle.
Eräs asia, minkä haluaisin kertoa syöpädiagnoosin saaneelle, on se, että hänen olisi hyvä hoidattaa hampaat kuntoon. Mieheni sai oman aktiivisuutensa ansiosta kuulla riittävän ajoissa, että hampaat olisi hyvä hoidattaa ennen sytostaattihoitojen alkua. Hammaslääkäri oli kertonut miehelleni, että sytostaattihoidot alkavat usein niin pian, että monella potilaalla hampaat jäävät hoitamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti