Kävin tänään työterveyslääkärin vastaanotolla. Hän oli lukenut työterveyshoitajan saatesanat minusta ja tulkinnut, että kärsin univaikeuksista. Selitin, että minulla on vaikeuksia nukkua vain toisinaan. Hän teki selväksi, että hänen keinonsa auttaa minua ovat uni- ja mielialalääkitys. Kieltäydyin lääkityksestä. Hän sanoi, ettei haluaisi pelotella, mutta jollen nuku, minun vastaustuskyky laskee ja saan helpommin infektion. Ja nyt minun tulee välttää infektioita, sillä miestäni ei saa altistaa niille. Perustelun ymmärsin kyllä hyvin, mutta en missään nimessä ole valmis turvautumaan lääkkeisiin.
Kerroin, että olen tullut selvittämään, mitä vaihtoehtoja minulla on, jollen pysty hoitamaan työtäni. Hän kertoi, että minun on mahdollista saada sairaslomaa nimikkeellä sopeutumishäiriö. Se kuulosti hyvältä ja olin tyytyväinen, että minulla on joku vaihtoehto, jos en kertakaikkiaan selviä. Lääkäri oli ajatellut kirjoittaa minulle ensi viikon sairaslomaa, mutta kieltäydyin siitäkin. En voi syyttää häntä siitä, että vastaanotto oli hyvin vastenmielinen meille molemmille. Ymmärsin, että minun on haettava apua oikeasta paikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti