Eilen pääsimme mieheni kanssa onkologin vastaanotolle. Meillä oli mukana yli kahdenkymmenen kysymyksen lista. Kysymyslistasta oli erittäin suuri apu. Lääkärillä oli myös aikaa vastata kaikkiin tähän mennessä mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin. Sytostaattihoidot alkavat tasan viikon päästä ja kestävät 25 viikkoa. Oli helpottavaa tajuta, että nyt mieheni pääsee hoitoon ja hänella on jo nyt puhelinnumero, mihin soittaa, oli huolenaihe mikä hyvänsä.
Lapsille kerroimme eilen illalla. Lapset ottivat asian hyvin. Isompi kuunteli tarkasti ja pienempi esitti kysymyksiäkin. Mietimme pitkään, kerrommeko, mistä sairaudesta on kyse. Mutta aiheesta kirjoitettujen ohjeiden avulla mieheni päätyi siihen, että hän kertoo sairauden nimen, kivessyöpä. Kerroimme, että hoidot tulevat olemaan rankkoja ja mitä se mahdollisesti käytännössä tarkoittaa. Puhuimme pitkään syövästä ylipäätään. Muistutimme myös siitä, ettei se ole tarttuvaa ja ettei sairastuminen ole kenenkään syytä. Kehoitimme lapsiamme myös kysymään aina. Mietimme, miten asiasta voisi kavereille kertoa ja sovimme yhdessä, että kerroin heidän opettajilleen. Illalla kirjoitin opettajille.
Heräsin aamuyöstä, itketti. En saanut enää unta ja pyörin sängyssä aamuun saakka. Aamutoimet tein ennen kuin muu perhe heräsi, purskahtelin itkuun. Hallittu itku muuttui tänään hallitsemattomaksi. Pärjäsin töissä hädin tuskin aamupäivän. Sain onneksi ajan työterveyshoitajalle. Hän kirjoitti minulle loppuviikon saikkua. Terveydenhoitajalle, kuten muillekin vieraille, puhuminen oli paljon helpompaa kuin tutuille. Kerroin hänelle, miten pelkään, pystynkö hoitamaan lapset, työn ja puolison. Tähän mennessä olen pystynyt hoitamaan parhaiten lapset, sitten työn ja puolisoa en. Tänään ei töiden teostakaan tullut mitään. Lohduttavinta oli kuulla, että enhän se olekaan minä, kuka puolisoani hoitaa. Tätä en ollut itse aiemmin tajunnutkaan. Nythän hän on ammattilaisten hoidossa.
Niin se vaan on, että lapsilla on käsittämätön kyky elää hetkessä ja he pitävät samalla myös vanhempansa kiinni elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti